Vuosi leikkauksen jälkeen

Tasan vuosi sitten 6.3 mulle tehtiin yläleuan siirtoleikkaus osana hampaiden oikomishoitoa. Syy leikkaukseen oli synnynnäinen yläleuan pienuus verrattuna alaleukaan. Mulla tää kokoero ei kuitenkaan ollut mitenkään iso ja ulospäin sitä ei huomannut, enkä näyttänyt mitenkään ”erikoiselta”. Kuitenkin alakoulussa ylähampaiden oikomisen jälkeen sanottiin, että alahampaita ei ole järkeä ainakaan tässä vaiheessa oikoa täysin suoriksi koska silloin hampaiden väliin jäisi ns. ”rako” eli alahampaat olisivat ylähampaiden edessä eikä takana kuten normaalipurennassa. Tilannetta seurattiin yläasteen ajan ja lukiossa sain päättää haluanko lähetteen Taysiin coxaan, jossa oikominen suoritettaisiin alaleuan osalta loppuun ja hoidon päätteeksi nukutuksessa yläleuka leikattaisiin kokonaan irti ja siirrettäisiin muutamia millejä eteenpäin ja kiinnitettäisiin metalliruuvein luuhun kiinni, jollon purenta osuis täysin kohdalleen eli ylähampaat olis nätisti alahampaiden edessä. Vaikka leukojen kokoerosta ei ollut mulle päätöstä tehdessä mitään vaivaa ( jäykkyyttä leukanivelissä, migreeniä) olis vaivat voineet myöhemmällä iällä alkaa ja kaunis ,myös alahampaiden osalta suora, hammashymy houkutteli mua sen verran, että päätin aloittaa projektin.

Kokosin vanhoista postauksista yhteen ajatuksia ja mietteitä leikkausta edeltävästä päivästä tähän päivään.

Tässä yks kuva ennen projektin alkua, jossa ”hymyilen” parhaani mukaan. Tosin ennen hymyilin aina suu kii, joten kuvista ei huomaa eroa niin paljoa kuin silloin kun puhun. Hampaat näkyy mulla nyt tosi nätisti verrattuna ennen leikkausta, kun yläleuka oli tavallaan vähän ”takana piilossa” ja hampaat näkyi hymyillessä vain vähän:D Plus suoran ylärivin vastapainoks alahampaat oli ihan vinksinvonksin.

294788_2463552628142_948842273_nEnnen leikkausta mun alahampaat suoristettiin. Tässä vaiheessa ylä- ja alahampaiden väliin jäi rako kun hampaat puri yhteen (Kuva otettu aamulla sairaalassa ennen leikkausta)20130306_074614Lopputulos onnistuneen yläleuan eteenpäinsiirtämisleikkauksen jälkeenIMG_20131208_120901

5.3.2013
Sairaalakassin pakkaus aloitettu ja kotihuonetta alettu siivoamaan sairaalasta kotiinpaluuta varten. Pillit, juomamukit, sheikkerit, marjasoseet, kiisselit ja vellit hankittu jääkaappiin ja huomenna pitäis ilmottautua aamulla 7.30 Tayssin suu- ja korvasairauksien poliklinikalle…

8.3.2013 IM alive…Ainakin jollain tasolla…
Leikkaus onnistui hyvin. Viimeset muistikuvat ennen nukutusta on virolaisen mieslääkärin sanat, joiden aksentti pisti naurattaan viel just ennen nukahtamista ”harrastaako sina jotain kestavyysurheilu? Niin hyvät arvot niin hyvät”. Heräämöstä ekat muistikuvat on, kun hoitaja sano herätys ja luulin, että se on äiti ja kouluaamu ja sopersin jotain, että ”en mä myöhästy kun meen ysiin.” Just.

Torstaina omaks yllätyksekseni pääsin iltapäivällä röntgenkuvien jälkeen kotiin. Iltaa kohden turvotus ja mustelmat, joita olin kyllä osannut odottaa paheni tosi paljon ja viime yö oli yhtä tuskaa, kun nenäonteloista tihkutti verta kurkkuun ja turvotus muuras silmätkin melkein umpeen. Toivottavasti parin päivän päästä turvotus lähtis laskusuuntaan, oon meinaan aika järkyttävän kokonen tällähetkellä ja suu aukeaa alle sentin…Nesteruokinnalla ja täydellä liikuntakiellolla ainakin seuraavat kuus viikkoa eteenpäin…

Leikkaus-001IMG_20140306_15434617.4.2013 Tänään on tasan kuus viikkoa leikkauksesta! Aika kuluu ihan järkyttävän nopeeta. Pikkuhiljaa kuuden viikon nestedieetti alkaa oleen voitettu ja saan ruveta syömään kovaa ruokaa ja opetteleen pureskelua uudelleen. Ylähuulikin alkaa muistuttaa jo normaalia, vaikka ikenien tunto onkin vielä jossain hakuteillä. Hinku takas urheilemaan on jo kova vaikka oon todella heikossa kunnossa….PicMonkey as

PicMonkey asaaKävelynkin voin  vaihtaa varovasti kokeilevaan juoksuaskeleeseen ja ehkä uskaltaudun kuntosalillekin taas pian. Mun personal hampilääkäri tosin totes mun salikyselyihin, että ”älä ny heti mee vetään mitään kahtasataa penkistä, lähtee muuten likka leukas irti!” Juu no en ihan kahtasataa oo menos veteleen. Oliskohan jotkut kilon painot sopivat näin alkuun haha.

Kipua ja särkyä paljon raskaampaa on ollut odottaa hermostojen sunmuiden palautumista. En tajunnut, että puhumista, ilmeitä ja eleitä pitää opetella tavallaan uudelleen. Poskipäät ja nenänpieliset, joiden lähelle metallit ja ruuvit kiinnitettiin on vielä turvoksissa. Muuten turvotus alkaa oleen aika hyvin lähtenyt, vaikka vasta kolmen neljän kuukauden päästä leikkauksesta näkeekin sen oikean lopputuloksen ja puhuessani näytänkin kulma vielä vähän botoxtäytteiseltä kasvojenkohotuspotilaalta:D

Leikkauksessa mun hampaat saatiin osuun niin hyvin suorilta yhteen, että oikomishoito on enää lähinnä hienosäätöä. Silti tääkin hienosäätö vie aikansa, joten ehkä kesän lopulla voisin alkaa elätteleen toiveita raudoista eroon pääsemisestä. Ennen rautojen saamista lukion tokalla sanoin kavereille, että kun raudat tulee niin mun elämä on sitten muutamaks vuodeks ohi, raudat on niin nolot ja OMG en varmaan pussaa ketään vuosiin, mutta niinpä vaan nää raudat tuli äkkiä tavallaan osaks mua.

En oo myöskään tasan mitään jättänyt tekemättä, elämättä tai kokematta näiden rautojen takia ja oon saanut myös muutamat ihailevat ”noi raudat on tosi söpöt” kommentit:D Ja varsinkin nyt, kun koko homman lopputulos ja maali alkaa häämöttää, niin seison kyllä vahvasti sen takana, että tää kaikki on ollut tän kärsimisen arvosta. Saatan välillä ihastella mun uutta raotonta ja melkein oppikirjamaisen täydellistä purentaa peilistä tunteja. Koko tää hässäkkä leikkauksesta toipumiseen on kuitenkin sujunut mielettömän hyvin, enkä oo vielä kertaakaan katunut leikkausta, vaikka viime syksynä kyseenalaistinkin rankasti tän koko projektin ja ressasin plus itkupotkuraivaroin tästä leikkauksesta useita kertoja viikossa. PicMonkey Collagess

13.06.2013
Eilen istahdin yhden vaiheen loppumisen kunniaks tutun ja turvallisen hampilääkärin tuoliin kahdeks tunniks. Kaikki ”telaketjut”revittiin irti ja tilalle tuli aluks koko ajan suussa pidettävä ylläpito ”lankalevy”, jota aletaan pikkuhiljaa käyttää enää vaan öisin etc, mutta siis RAUDAT ON POIS FOR GOOD!!!
Kaikenlaista on tässä matkan varrella koettu, mutta voin kertoa, että pahinta KAIKESTA oli eilinen ultraäänipuhdistus, jolla jouduttiin hinkkaan niitä muovinjäämiä esim ihan ienrajasta ja vihlo ihan perkeleesti se homma. Se mun hoitaja on ihan superkiva, mutta tota hommaa tehdessä teki niin mieli tehdä vaistomainen refleksi aina kun vihlas ja huitasta kädellä se hoitajan käsi ja kone helvettiin mun suusta.IMG_20130613_111150

Mietin siinä tuolissa makoillessani myös koko tätä ”leukaoperaation” aikaa. 2011 kesäkuussa alotettiin purennankorjausprojektin eteenpäinvieminen alaleuan iensiirrolla, jonka jälkeen alaleuka kojeistettiin elokuussa 2011. Kuukausittaiset kiristykset ja tarkastukset jatku läpi syksyn, talven, kevään 2012, abihulinoiden ja ylioppilasjuhlien, jonka jälkeen kesäkuun alussa 2012 myös yläleuka kojeistettiin.IMG_20130613_110817

Syksyllä 2012 leuat alko oleen pikkuhiljaa valmiita leikkaukseen, mutta eri erikoislääkäreillä ramppaaminen ja konsultoinnit kesti ja kesti ja lopulta piinallisen odotuksen ja itkupotkuraivarien jälkeen sain leikkausajaks 6.3.2013. Viikko ennen leikkausta kävin vetäseen vielä Pirkanhiihdon huippukunnossani ja sen jälkeen alkokin pitkä ja kivulias sairasloma. Mietin yks päivä, että tais olla kyllä aika vahvat lääkkeet mulla, koska pari ekaa viikkoa en tehnyt oikeasti tyyliin mitään muuta kun maannut puolihorteeessa sängyssä 24/7.

Kuuden viikon sairasloman jälkeen olo alko paraneen ja loppukevät 2013 menikin ihan hujauksessa Helsinkiin muuton ja töiden alottamisen takia. Koska leikkauskin oli siirtynyt suunnitellusta, olin aika skeptinen näiden rautojen nopeeseen poislähtemiseen ja ajattelin, että ehkä mun lokakuisilla synttäreillä nää vois olla säkällä pois mutta WADAPP ei kyllä todellakaan haittaa, että sain kojeiden purkutuomiot jo tähän alkukesään!

IMG_20130613_110644

Elokuu 2013
Jeee! Tänään salilla huomasin, ettei tunnu kipua enää missään liikkeitä tehdessä!! Koko kesä on mennyt aika varovaisesti urheilun osalta, kun tärähtelyt, hyppelyt ja etenkin juoksu ottaa aika ikävästi tohon naaman alueelle tuottaen särkyä ja kaikki raskailla painoilla tehtävät liikkeet, jotka jännityksessä ja puristuksessa säteilee naamaan, leukaan ja kaulaan on joutunut skippaan kivun takia (esimeriks kyykky naama punasena jännittäen ja ”paineessa”- ei tullut kuuloonkaan…)

NYT 6.3.2014

Kun miettii aikaa taaksepäin niin vuosi on vierähtänyt ihan törkeän nopeeta. Leikkauksen osalta oon itselleni kiitollinen siitä, että olin googlannut ja katsellut kuvia muista leikkauksen läpikäyneistä ja osasin varautua kipuun, särkyyn ja järkyttävään ulkomuotoon niin hyvin, etten edes liiemmin hätkähtänyt leikkauksen jälkeistä naamaani. Liikkumista ja ulkoilua suositeltiin turvotuksen häviämisen tehostamiseksi, joten alotinkin heti seuraavana päivänä kotiutumisesta ulkoilun, joka tosin ensin oli korttelin kiertoa Sampsan käsipuolessa tokkuraisena hipsutellen:D Kävin myös keskustassa shoppailemassa ja näin kavereita, jotka varmaan järkytty mun ulkonäöstä enemmän kun mää ite:D Välillä jouduin ite jopa siihen rooliin, että vakuuttelin kavereille että kyllä tää tästä älä pelkää kyllä musta vielä normaalin näkönen tulee:D

Rautojen poissaamisen ja kipujen loppumisen jälkeen kesän lopusta oon vaan nauttinut leikkauksen tuloksista, kauniista hammashymystä ja oikeappisesta purennasta. Lähes joka päivä hymyillessä tai hampaita harjatessa tulee se fiilis, että JES; KAIKKI MENI IHAN TÖRKEÄN HYVIN! Oon lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen, eikä todellakaan kaduta yhtään lukion hammasrauta-ajat tai viime keväinen, jälkeenpäin mietittynä aika hurja, sairasloma, kivut, laihtuminen, särky… Pohjalta on noustu ja oon elämäni kunnossa fyysiesti henkisesti ja KAIKIN MAHDOLLISIN TAVOIN!!!!:D

IMG_20131208_120646

JUST DO IT

I DID. Kävin ekalla juoksuaskelia sisältävällä lenkillä leikkauksen jälkeen. Tuntu kyllä oikeastaan aika hirveältä. Tai siis siltä, etten olis eläissäni juossut askeltakaan tai harrastanut mitään urheilua. Lima täytti kurkun ja keuhkoja pakotti. Vedin kuitenkin sisulla 35minuutin suorituksen ja sain aikaseks HIKEÄ! Ennen leikkausta hikoilin helposti vähintään sen 5kertaa viikossa ja yhtäkkiä kuuteen viikkoon en kertaakan, joten tuntu törkeän hyvältä, kun hikipisarat valu rintaa alaspäin ja sydän pamppaili. 
Mulla on tällä hetkellä vähän yskääkin, joten se ei varsinaisesti ainakaan parantanut tän suorituksen oloa, päinvastoin. Ryin kun viimestä päivää koko ajan, mutta auringon lämmöstä sai onneks energiaa puskea eteenpäin!

Kotona oli aluks lenkin jälkeen tosi energinen ja hyvä olo. Vedin palkkarin nassuun ja lankuttelin vähän vatsoja menemään, mutta sitten tulikin kuoleman seinä vastaan. Silmissä sumeni ja oli pakko vaan mennä heti vaakatasoon, ettei lähde jalat alta. Tätä kesti hetken ja otin äkkiä lisää banaania ja juomaa. Kunnolla olo helpottu vasta lounaan syömisen jälkeen, joten kyllä huomaa, että kroppa on aikalailla vielä voimaton tän kaiken jälkeen. Mutta pohjalta se pienikin ponnistaa, joten suunta on vain ja ainoastaan ylös! Hojoppp  nyt lähden valmistautuun iltaan ja Nobon tupareihin <3 Ehkä huomenna tänne olis taas todella pitkän ajan jälkeen tarjolla OIKEITA KUVIA, eikä vaan näitä ainaisia huonolaatusia kännysuhruja…

Ihanaa viikonloppua! Mä oon ainakin ihan fiiliksissä auringosta ja ystävien seurasta!