Elämäni urheilu

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Uusi innokas bloggaaja täällä moro!:D Ennen yleistä itsensäesittelyä ja mahdollisia kysymyksiä ajattelin avata hieman urheilutaustaani ja sitä, miten liikunta, urheilu ja urheilun antamat elämykset ovat kuuluneet osaksi elämääni lapsuudesta saakka.

Ensimmäinen urheilumuistikuvani on, kun noin 5-vuotiaana osallistuin lasten Hopeasompa hiihtokilpailuihin. Mulla oli meidän asuinpaikan hiihtoseuran, jota isommat sisarukset jo edusti, kireä kilpailuhiihtopuku päälläni ja narussa roikkuva tupsupipo päässäni. Olin noussut väärällä jalalla sängystä ja kiukkusin ja paiskoin suksiani ja sauvojani ympäri hankia lähtöpaikalla. Pääsin kuitenkin matkaan ja kiisin kuin tuulispää raivollani radan läpi voittaen kilpailun. Ei harmittanutkaan enää yhtään.

Hiihto on kuulunut pienestä pitäen meidän perheen yhteisiin harrastuksiin. Isän vetämässä hiihtokoulussa hiihtoa harrastivat isommat sisarukset ja me vähän pienemmät räpiköitiin mukana hiihtolenkeillä mikä jaksettiin. Alakoulussa harrastin hiihtoa muutaman vuoden Tampereen Pyrinnössä, mutta kyytien järjestämisen vaikeus useana kertana viikossa reenipaikoille ei onnistunut ja seuratouhu jäi, mutta harrastaminen ei. Alakoulussa kokeilin hiihdon ohelle vaikka mitä lajeja. Yleisurheilua, pesäpalloa, tanssikerhoa, liikuntakerhoa ja osallistuin sekä ala- että yläkoulun aikana kaikkiin mahdollisiin koulujenvälisiin kilpailuihin muun muassa yleisurheilun, pesäpallon, koripallon, sählyn, uinnin, suunnistuksen, hiihdon ja jalkapallon osalta.

Kuudennen luokan lopussa bongattiin kaverin kanssa lehdestä läheisen koripalloseuran ilmoitus, jossa juoniorijoukkueisiin haettiin lisää pelaajia. Kun koripallo seuratasolla oli vielä kokematta, hypättiin joukkueeseen mukaan ja koripallo veikin mua sitten mukanaan seuraavat seitsemän vuotta.

Lukion alussa aloitin säännöllisemmän lenkkeilyn koripallon ja talvihiihdon oheen. Lukion toisella luokalla osallistuin ensimmäisen kerran Puoli-Pirkan 45km hiihtokilpailuun, jonka aion tänä vuonna vetästä ennätysvauhtiin neljännen kerran. Abivuoden keväällä osallistuin Pirkanhiihdon lisäksi ensimmäiseen pidemmän matkan juoksutapahtumaani ja hölköttelin toukokuisen Pyynikkijuoksun 10km lähdöstä maaliin. Samana keväänä meidän pitkäaikainen koripallojoukkue hajosi ja siirryin apuvalmentamaan seuran nuorempia koripalloilijoita.

Omaan urheiluun jäi tyhjä aukko, jonka täytin naisvoimisteluseuran ryhmäliikuntatunneilla ja omatoimisella lenkkeilyllä & kotilihaskuntoharjoituksilla. Koripallon väistymisen seurauksena alkoi päässä kyteä ajatus siitä, mitä haluaisin seuraavaksi urheilun saralla tehdä ja saavuttaa. Haluan asettaa itselleni erilaisia kilpailutapahtumavetoja ja kestävyyskuntohaasteita, sillä olen todella kilpailuhenkinen ihminen ja haluan aina osoittaa pystyväni parempaan.

Vasta vuoden 2013 alussa ostin ensimmäisen kuntosalikorttini ja hinkkasin lähisalilla viitenä kertana viikossa bodypumppi+kuntosalireeni comboa tavoitteenani kasvattaa lihasta hyvän kestävyyskuntoni ympärille. Maaliskuun alussa hiihdin elämäni huippukunnossa Pirkanhiihdon ja kaksi päivää suorituksen jälkeen mulle tehtiin iso yläleuansiirtoleikkaus, jonka jälkeen olin nesteruokinnassa ja urheilukiellossa kaksi kuukautta. Kahden kuukauden jälkeen olin laihtunut viisi kiloa ja olin elämäni heikoimmassa kunnossa kaikinpuolin. Ensimmäistä kertaa olin tilanteessa, jossa urheilu piti aloittaa tyhjältä pöydältä. Tai no ei ihan, sillä toukokuussa kävin urheilualan pääsykokeissa Lahdessa ja pystyin yllättävän hyviin suorituksiin heikkousolostani huolimatta. Kivut leuassa ja kasvojen alueella jatkuivat kuitenkin läpi kesän ja kuntosalireenaus oli todella varovaista ja juoksu kevyttä, sillä tärähtelyn seurauksena leukoja alkoi usein jomottaa ja särkeä.

Elokuun loppupuolella huomasin yhtäkkiä urheillessani: EI KIPUA! Vihdoin voisin alkaa taas kehittämään kuntoani ja tekemään uusia enkkoja kaikilla urheilun osa-alueilla. Lokakuun puolessavälissä hyppäsin mukaan Fitfarmin Bikini Challengeen ja sillä tiellä ollaan tällä hetkellä. Bikinin jälkeen jatkan varmaan Liten In Shapeen ja vielä tavoitteellisempaan lihaksenkasvatukseen. Reenaan myös maaliskuista Pirkanhiihtoa ja mahdollista siskojen kanssa tehtävää keväistä/kesäistä pidempää juoksutapahtumaa varten. Puolimaratoni vuoden 2014 aikana on tällä hetkellä mielessä kytevä tavoite ja itsensä haasto!

Urheilu ja yhdessä liikkuminen on ollut meidän perheen yhteinen harrastus aina. Kesäiset iltarastit ja talviset hiihtovaellukset Lapissa tai ihan vaan lähimaastoissa on jääneet mahtavina yhdessä tekemisen elämyksinä mieleen jo pienestä pitäen.

Mikä teidän urheilutausta on? Onko urheilu kuulunut aina elämäänne, vai ootteko löytäneet urheilun ihanuuden vasta myöhemmällä iällä tai esimerkiksi koululiikuntaan liittyneen vihasuhteen jälkeen?

Sade

4 vastausta artikkeliin “Elämäni urheilu”

  1. Kivat vatsalihakset oot jo ehtiny kehittää ;)!! Ens vuoden haasteita jo odottaen, meinasin sillon olla elämäni kunnossa!

  2. kilpailuhenkinen…..:D muistuu mieleeni eräs liikuntatunti, luistelu ja ringette. sää ja saskia rökititte mun tiimiä (mihin kuulu tyyliin noorahoo, kassu, henna…) ja ette ollu kyllä yhtään reilujaxd rushhhausta ja voitto teille, yllätys:D

 
Tykkää jutusta