BRACES OFF

Eilen istahdin yhden vaiheen loppumisen kunniaks tutun ja turvallisen hampilääkärin tuoliin kahdeks tunniks. Kaikki ”telaketjut”revittiin irti ja tilalle tuli aluks koko ajan suussa pidettävä (no aina voi vähän ottaa pois..) ylläpito ”lankalevy”, jota aletaan pikkuhiljaa käyttää enää vaan öisin etc, mutta siis RAUDAT ON POIS FOR GOOD!!!

Kaikenlaista on tässä matkan varrella koettu, mutta voin kertoa, että pahinta KAIKESTA oli eilinen ultraäänipuhdistus, jolla jouduttiin hinkkaan niitä muovinjäämiä esim ihan ienrajasta ja vihlo ihan perkeleesti se homma. Se mun hoitaja on ihan superkiva, mutta tota hommaa tehdessä teki niin mieli tehdä vaistomainen refleksi aina kun vihlas ja huitasta kädellä se hoitajan käsi ja kone helvettiin mun suusta.

Mietin siinä tuolissa makoillessani myös koko tätä ”leukaoperaation” aikaa. 2011 kesäkuussa alotettiin purennankorjausprojektin eteenpäinvieminen alaleuan iensiirrolla, jonka jälkeen alaleuka kojeistettiin elokuussa 2011. Kuukausittaiset kiristykset ja tarkastukset jatku läpi syksyn, talven, kevään 2012, abihulinoiden ja ylioppilasjuhlien, jonka jälkeen kesäkuun alussa 2012 myös yläleuka kojeistettiin. Ihan spesiaali tuki on ollut Sampsa, joka muun muassa kuunteli viime talvena mun öisiä kello kolmen ”elämäonpaskaarevinraudatirtinehuijaamuaenpääseleikkaukseenikinä” itkupuheluita ja löysi aina mulle puhelun aikana valoa tunneliin ja järkeä päähän:D
Syksyllä 2012 leuat alko oleen pikkuhiljaa valmiita leikkaukseen, mutta eri erikoislääkäreillä ramppaaminen ja konsultoinnit kesti ja kesti ja lopulta piinallisen odotuksen ja itkupotkuraivarien jälkeen sain leikkausajaks 6.3.2013. Viikko ennen leikkausta kävin vetäseen vielä Pirkanhiihdon huippukunnossani ja sen jälkeen alkokin pitkä ja kivulias sairasloma. Mietin yks päivä, että tais olla kyllä aika vahvat lääkkeet mulla, koska pari ekaa viikkoa en tehnyt oikeasti tyyliin mitään muuta kun maannut sängyssä 24/7. En muutenkaan kattonut koko sairaslomani aikana varmaan yhtäkään leffaa saatika lukenut yhtäkään kirjaa. Wtf mitäköhän mä muuten tein noi kaikki viikot..Vähän hämäränpeitossa osa tapahtumista…(tai siis niistä, mitä ei edes tapahtunut, koska ei tapahtunut mitään…)

Kuuden viikon sairasloman jälkeen olo alko paraneen ja loppukevät 2013 menikin ihan hujauksessa Helsinkiin muuton ja töiden alottamisen takia. Koska leikkauskin oli siirtynyt suunnitellusta, olin aika skeptinen näiden rautojen nopeeseen poislähtemiseen ja ajattelin, että ehkä mun lokakuisilla synttäreillä nää vois olla säkällä pois mutta WADAPP ei kyllä todellakaan haittaa, että sain kojeiden purkutuomiot jo tähän alkukesään!

Mua naurattaa itteänikin tää seuraava, mutta oli myös jollain tapaa vähän haikeeta, kun raudat otettiin pois:D Ne oli tullut niin vahvaks osaks mua ja mun identiteettiä, että kestää hetken totutella tähän uuteen ulkomuotoon, mutta ehkä hetken päästä en haikaile typerien ”oho söin kaks tuntia sitten ja raudoista roikkuu jotain ruokaa” kojeiden perään.
TÄSTÄ ETEENPÄIN HYMYILEN. JA PALJON!!!
Ps. Oon hemmotellut itteäni tällä viikolla oikein olan takaa. Salilla jumittumisen päälle 50minuutin hieronta ja tänään kampaaja sekä ripsien- ja kulmienvärjäys. Toi rautojen poisottokin voidaan tavallaan laskea hemmotteluks, vaikka siitä oli kyllä nautinto kaukana, kun ienrajat paukku rikki ja veri lens! Loppu kuitenkin hyvin, kaikki hyvin. Olen onnellinen.

Sade

4 vastausta artikkeliin “BRACES OFF”

  1. Wau!! Kunnon urakan kävit läpi! Ite en uskaltanu lähtee leikkausprosessiin, vaan ihan kiinteillä kojeilla ja muutamalla hampaanpoistolla mentiin. Nyt alle viikko ja koheet ovat historiaa!! Jes mikä fiilis!

    • Mua taas pelotti se, että alkaisinko tulevaisuudessa joskus katua miksen tehnyt leikkausta jo nuorella iällä joten päätin uskaltaa:) Ja hei onnea tulevasta rautojen poisotosta!! Mää oon ainaki hymyilly hammashymyä lähes lakkaamatta kojeiden poissaamisen jälkeen!:)

  2. Tää sun blogi teksti oli tosi tosi tärkee mulle! Itselle tehää kanssa toi sama leikkaus TAYS:sissa tässä lähi aikoina. Ja mua pelotti aivan järkyttävästi tää koko homma… Mut sit aloin googlettaa tätä ja löysin sun blogin 🙂 Nyt oon henkisesti paljon valmiimpi tulevaan ja osaan odottaa tiettyjä asioita. Mut silti mua jännittää se potilaana olo ja ne jälkituntemukset ja ne kaikki hoidot… Vaikka lääkäri on kertonu niistä ja kirurgi kertoo ens viikolla, niin on tosi hienoo ja rauhoittavaa löytää ihminen jolle ollaan tehty sama operaatio ja se on ONNISTUNUT ! mä en tiiä kuulostaaks typerältä mut mä oisin tosi kiinnostunu jos haluaisit kertoo mulle tosta kaikesta viä lisää ? 🙂

    • Muakin jännitti sillon hirveesti koko leikkaus ja ressasin sitä jo kuukausia etukäteen ja yritin ettiä kaikkea mahdollista tietoa netistä, joten hyvä jos näistä mun jutuista on jotain apua!:) Ja voin toki kertoa lisää ja vastailla, jos sulla on jotain kysymyksiä laita vaan meiliä [email protected] 🙂 Ihanaa kevättä!

 
Tykkää jutusta