JUST DO IT

I DID. Kävin ekalla juoksuaskelia sisältävällä lenkillä leikkauksen jälkeen. Tuntu kyllä oikeastaan aika hirveältä. Tai siis siltä, etten olis eläissäni juossut askeltakaan tai harrastanut mitään urheilua. Lima täytti kurkun ja keuhkoja pakotti. Vedin kuitenkin sisulla 35minuutin suorituksen ja sain aikaseks HIKEÄ! Ennen leikkausta hikoilin helposti vähintään sen 5kertaa viikossa ja yhtäkkiä kuuteen viikkoon en kertaakan, joten tuntu törkeän hyvältä, kun hikipisarat valu rintaa alaspäin ja sydän pamppaili. 
Mulla on tällä hetkellä vähän yskääkin, joten se ei varsinaisesti ainakaan parantanut tän suorituksen oloa, päinvastoin. Ryin kun viimestä päivää koko ajan, mutta auringon lämmöstä sai onneks energiaa puskea eteenpäin!

Kotona oli aluks lenkin jälkeen tosi energinen ja hyvä olo. Vedin palkkarin nassuun ja lankuttelin vähän vatsoja menemään, mutta sitten tulikin kuoleman seinä vastaan. Silmissä sumeni ja oli pakko vaan mennä heti vaakatasoon, ettei lähde jalat alta. Tätä kesti hetken ja otin äkkiä lisää banaania ja juomaa. Kunnolla olo helpottu vasta lounaan syömisen jälkeen, joten kyllä huomaa, että kroppa on aikalailla vielä voimaton tän kaiken jälkeen. Mutta pohjalta se pienikin ponnistaa, joten suunta on vain ja ainoastaan ylös! Hojoppp  nyt lähden valmistautuun iltaan ja Nobon tupareihin <3 Ehkä huomenna tänne olis taas todella pitkän ajan jälkeen tarjolla OIKEITA KUVIA, eikä vaan näitä ainaisia huonolaatusia kännysuhruja…

Ihanaa viikonloppua! Mä oon ainakin ihan fiiliksissä auringosta ja ystävien seurasta!
Sade

 
Tykkää jutusta