HOME STUFF

Oon aina kiertänyt tota lähellä olevaa Ikeaa sillä mielentilalla, että ”toi olis kiva omaan kotiin”. Tänään kävinkin sitten ostaan jotain pientä mun omaan  minikesäkämppään. Oli heti paljon hauskempaa ja epäraskaampaa sen koko kolossin kiertäminen kun oli joku selkeä päämäärä! Vähän kyllä innostuin ja ylitin budjettini ja koska en tietenkään muistanut, että olin maksanut just vuokran tililtä, enkä oo saanut vielä palkkaa niin kassalla kortti sanokin sitten itsensä irti, hups. Maailman nolointa, kun ihmiset venaa ja sä tuusaat, pakkaat ja sähläät etkä edes lopulta pysty maksaan ostoksias:D Onneks asun niin lähellä, että jätin tavarat Ikeaan säilytykseen, kipasin rahat kotoa ja hain kassit paremmalla onnella uudelleen mukaan. 
Mustat astiat näyttää törkylikasilta näissä kuvissa, vaikka oikeasti luonnossa ne on musta aika tosi mageet. Ekaks olin valkkaamassa valkoisia basic astioita, mutta mustat osu silmään ja oli heti jotenkin paljon ärtsymmät. Lisäks ostin lastenpuolelta kaikenmaailman muovikipposettejä, koska mulla on aina jääkaapissa jotain eri seoksia tai soseita eri kipoissa ja tykkään syödä niitä just tasan vaan tollasista minikipoista. Astioiden lisäks nappasin mukaan henkareita, aterinsetin, veitsisetin, parit lakanat ja pyyhkeet, varapeiton+tyynyn ja jotain sängyn alle heitettäviä säilytyslokerosysteemejä (ai mitenniin heräteostos, kun en edes kunnolla keskittynyt siihen mitä noi edes on…)
Iltapäivällä näin ihanan vauvamasulla varustetun kaverin kaupungissa kahvin merkeissä ja kierrettiin myös kaikki Koskikeskuksen vaatekaupat läpi. Paljon olis ollut kivaa ja tarpeellistakin vaatetta hyllyillä roikkumassa, mutta tällä kertaa tulin tyhjin käsin kotiin. Liekö toi aamusähläys jättänyt traumat mun ajatuksiin omasta maksukyvystäni:D Nyt simaa ja munkkia <3

JUST DO IT

I DID. Kävin ekalla juoksuaskelia sisältävällä lenkillä leikkauksen jälkeen. Tuntu kyllä oikeastaan aika hirveältä. Tai siis siltä, etten olis eläissäni juossut askeltakaan tai harrastanut mitään urheilua. Lima täytti kurkun ja keuhkoja pakotti. Vedin kuitenkin sisulla 35minuutin suorituksen ja sain aikaseks HIKEÄ! Ennen leikkausta hikoilin helposti vähintään sen 5kertaa viikossa ja yhtäkkiä kuuteen viikkoon en kertaakan, joten tuntu törkeän hyvältä, kun hikipisarat valu rintaa alaspäin ja sydän pamppaili. 
Mulla on tällä hetkellä vähän yskääkin, joten se ei varsinaisesti ainakaan parantanut tän suorituksen oloa, päinvastoin. Ryin kun viimestä päivää koko ajan, mutta auringon lämmöstä sai onneks energiaa puskea eteenpäin!

Kotona oli aluks lenkin jälkeen tosi energinen ja hyvä olo. Vedin palkkarin nassuun ja lankuttelin vähän vatsoja menemään, mutta sitten tulikin kuoleman seinä vastaan. Silmissä sumeni ja oli pakko vaan mennä heti vaakatasoon, ettei lähde jalat alta. Tätä kesti hetken ja otin äkkiä lisää banaania ja juomaa. Kunnolla olo helpottu vasta lounaan syömisen jälkeen, joten kyllä huomaa, että kroppa on aikalailla vielä voimaton tän kaiken jälkeen. Mutta pohjalta se pienikin ponnistaa, joten suunta on vain ja ainoastaan ylös! Hojoppp  nyt lähden valmistautuun iltaan ja Nobon tupareihin <3 Ehkä huomenna tänne olis taas todella pitkän ajan jälkeen tarjolla OIKEITA KUVIA, eikä vaan näitä ainaisia huonolaatusia kännysuhruja…

Ihanaa viikonloppua! Mä oon ainakin ihan fiiliksissä auringosta ja ystävien seurasta!