AVAUTUMINEN

Tänään koko päivä oli yhtä venkoilua aamusta alkaen. Viikkosuunnitelmassa oli täks päiväks ohjelmassa bodypump ja päälle jalkareeni. Samalla sekunnilla kun sain silmäni aamulla auki niin aloin jo ”ressaan” tätä urheilusuoritusta. Jätän todella, todella, todella harvoin väliin mitään etukäteen suunniteltua liikuntasuoritusta, koska mun itsekuri on sellanen, että jos oon reenin kerta päättänyt niin se tehdään. Jos jäisin kotiin niin tuntisin itteni niin luuseriks, että oksat pois ja häpeäleima nassuun.

Tää oli eka kerta koko kuluvana vuonna, kun reeni tuntu jo etukäteen raskaalta ja melkein mahdottoman tuntuselta. Päässä pyöri vaikka mitä esteitä salille lähtemiseen mm. ”mulla on vähän kuumeinen olo”, ”skolioosin takia ylikuormittuva vasen yläselkä vihloo oudosti”, ”polvi klenksuaa”, ”mitä jos eilisen reenin jäätävä varvassuonenveto toistuu tänään heti reenin alussa”, ”ranne on turvonnut”.

Jostain sain kuitenkin revittyä sen periksantamattoman itseni ja päätin et fuck this mua ei vaivaa mikään. Vedin extra hyvän energiatankkauksen ennen reeniä, ettei ainakaan väsymys veis viimestä pohjaa koko harjotukselta. Salille reippailtuanikin melkein vielä mietin, että käännyn kotiin, mutta kun ensimmäinen pumppibiisi lähti käyntiin ja sain painot käsiin niin se oli taas menoa. Reenin jälkeen mitä mahtavin olo ja fiilis täppi pirteä ja iloinen. ONNEKS lähdin.

Tästä avautumisesta päästään hyvin siihen, kuinka tärkeää omaa kroppaa on kuunnella. Jos en tietäis, että puolentoistaviikon päästä alkaa täydellinen monen viikon lepo ja kroppa saa rauhoittua, niin olisin luultavasti kuitenkin jättänyt tän päiväsen reenin väliin ja palautunut. Oon urheillut sen verta ahkerasti koko alkuvuoden, että oon huomannut itessäni välillä ylikunnon (=ylikuormituksen) merkkejä. Sillon oon pitänyt aina parin päivän tauon ja tehnyt ja miettinyt muuta kun reeniä. 
Jos ylikunnon antaa vallata kropan kokonaan niin pahimmillaan koko urheilun ilo katoaa, reeneihin lähtö maistuu pelkästään pakkopullalta, energiat on koko ajan vähissä, kuumeinen olo, epänormaalit sykevaihtelut etc ja lopulta kierre johtaa siihen, että urheilut loppuu kokonaan. Vaikka ylikunto pitää ottaa vakavasti ja yrittää välttää sen syntymistä, niin oon myös sitä mieltä, että ITSEKURIA JA ASENNETTA ihmiset! Puristakaa siitä kropasta ne mehut irti, lisätkää painoja kunnon kehittyessä ja tehkää liikkeet kunnolla niin, että ne tuntuu ja pääset irvisteleen ja puhiseen! Miettikää myös itellenne se oma motivaattorinne/tavoitteenne/haaveenne ja kelatkaa reeneihin lähtöä ainakin viis kertaa uudestaan vielä sen ensimmäisen ”mitä jos jäiskin kotiin/en jaksa/ei oo aikaa..” ajatuksen jälkeen.
someecards.com - What's my secret??? Oh it's this awesome new pill called get the fuck up and work your motherfucking ass off, bitch.

 Pitää kuitenkin muistaa, että jos OIKEASTI (ei vain mielen kuvitteluna) on kipuja tai on kuumeessa, flunssassa etc niin sillon pitää levätä. Kipeänä reenaaminen tekee pelkästään hallaa koko kropalle ja pahentaa asioita. Punaisen langan kadottanut avautuminen suoritettu. Aamen. Ps. Sinne meni se toivo hiihdon MM-mitalin Suomeen tuomisesta.. Kovat oli munkin odotukset naisten sprinttimitalin suhteen, mutta niin vain hiipu naiset yks toisensa jälkeen. Oon kyllä todella yllättynyt, jos joku mitalin suomeen kisoista vielä tuo, mutta toivossa on aina hyvä elää ja yhtään kisaa en kyllä jätä huonosta suomalaismenestyksestä huolimatta katsomatta!

Sade

 
Tykkää jutusta