Pohojanmaalla

Järkystä lumisateesta ja näkyvyysnolla keleistä huolimatta päästiin lopulta lauantaina perille juhliin seiskan aikaan kahden auton ja usean ystävän (+seuralaisten) voimalla.

Sankari oli väsännyt meille ihan jäätävät tarjoilut. Söin niin överi paljon tota keltasta mango tuorejuustokakkua. Rrrrakkautta.

 Booliskaa!

I got this feeling on the summer day when you were gone.
I crashed my car into the bridge. I watched, I let it burn.
I threw your sh*t into a bag and pushed it down the stairs.
I crashed my car into the bridge.
I don’t care, I love it. I don’t care.

Uus tuttavuus tabasco+tequilashotti oli kaiken pahan alku ja juuri ja koitu mun loppuillan kohtaloks. Tässä vielä tietämättömänä tulevasta tuskasta kippistellään miehille ja ystävyyssuhteille.

 Karu totuus paljastuu

 ”Ei tunnu missään uutta kehiin!” NOT. Hyi hele.

Sankarin luota matka jatku Seinäjoen hurjaan yöelämään. Saatiin koko konkkaronkka ulos kämpästä vasta vaille puol kaks ja kaikki baarit meni tyyliin kolmelta kii. Nice. Mentiin sitten vaan istuskelupaikkaan tsillaileen. Osa oli kyllä jo tässä vaiheessa niin koomia, että olis voinut nukahtaa pystyyn.

Kaks sankaria lähti vielä istuskelupaikasta vikaks tunniks tanssimaan Karma yökerhoon ja me muut suunnattiin kebun kautta takas sankarille. 

Ainiin baarissa lausuttu kohteliaisuus pohojalaisittain: ”Oot sie kyl aika vetäävä pakkaus” Haha. Naurahdin:)

Yöllä oli perus yösyömingit ja juoruilut/draamailut/pöntönhalailut kämpällä. Ehkä maailman turhimpia aamuyön kello viiden känäpuheluitakin tuli harrastettua vähän suuntaan jos toiseenkin. Huoh. Nukkumapaikkataistelujen jälkeen kaikki löysi lopulta mielenrauhan joskus puoli kuuden aikaan aamusta. Hyvin oli sänky, sohva ja lattiat vuorattu meillä yökyläläisillä.

Aamulla krapasyömistä ja eilisillan paskoille jutuille nauramista. Sit skarppaus ja kohti Tamperetta, mutta ensin tiätty operaatio auton puhdistus.

Matkalla koti Manseen alko silmät lurppiin aika pahasti ja kuskikaan ei enään ollut ihan virkeimmillään. Toi kelikin oli oikeesti ihan jäätävän liukas ja heti kun ei ollut täysin skarppina, niin auto lähti liiraileen ja luisuileen kurveissa. Onneks kuitenkin päästiin kaikki turvallisesti kotiin.

Itkua, naurua, kyyneleitä. Onnenhetkiä. Asioiden ja elämän jakamista toisille. Ihanat rakkaat ystävät ja ikimuistoiset hetket <3

Sade

 
Tykkää jutusta