THE BEST OF ME

Ihana sunnuntai! Nykyään nää sunnuntait on melkein mun lempparipäiviä, vaikka ennen sunnuntaisin hiipi aina sellane pieni maanantaiahdistus jo rintaan.
Oon taas lähiaikoina miettinyt enemmän tätä mun välivuotta ja vaikka aina välillä on tullut sellanen fiilis, että jos olisin hakenu tosissani opiskeleen asuisin nyt Helsingissä ja loisin täysin omaa elämääni yksin asumalla ja elämä olis ihanaa aikuismaista vastuunkantamista niin oon enemmän kun tyytyväinen mun elämään just nyt.
Toinen vaihtoehto tälle välivuodelle oli pitkään ulkomaille aupairiks lähteminen. Mun ”kauneusoperaatio” eli mun purennan oikomisleikkaus kuitenki torpedoi aika täydellisesti mun suunnitelmat ja lopulta oli vaan hyväksyttävä se, että vietän tän vuoden Tampereella jotain max 2kuukauden ulkomaanmatkoja ja töitä tehden. Tampereelle en halunnut jäädä opiskelemaan seuraavaks viideks vuodeks, joten siksi en hakenut tänne opiskelemaan mitään.
Tällä hetkellä tää mun elämäntilanne tuntuu helvetin hyvältä. Oon jo ala-asteelta asti harrastanut kaikkee mahdollista ja pinkoillut täydellisyyttä tavoitellen koulussa aina vuodesta toiseen. Nyt on ensimmäistä kertaa vuosiin aikaa vaan olla ja ettiä itseään. Jo tänä kuukauden aikana, kun oon tehnyt töitä enää tosi vähän viikossa oon huomannu mitä elämä ilman ressiä oikeesti on. Vihdoin mulla on muutaman vuoden jälkeen aikaa panostaa liikuntaan niin paljon kuin haluan. Toisen rakkaan harrastuksen eli musiikin jouduin kuitenkin jättään tänä vuonna ainakin hetkeks sivuun. Rakastin huilunsoittoa konservatoriolla ja etenkin orkesterisoitto oli lähellä mun sydäntä. Muistan pari vuotta sitten yhden joulukonsertin, jossa soitin aika kovatasosessa orkesterissa. Se oli niin mahtava fiilis, kun iso orkesteri veti laulun säestyksel Ave Marian ja kappaleen päättymisen jälkeen paistateltiin siinä lavalla aplodien ympäröimänä. Kaipaan jollain tasolla huilutunteja jo nyt, vaikka vasta tänä vuonna sit lopulta oli pakko lopettaa soitto (tai siinä ei olis ollu enää mitään järkeä maksaa maltaita lukukaudesta, kun äänen tuotto näillä raudoilla oli aika hankalaa). Se on kyllä selkeytynyt tässä rauhoittumisen aikana, että haluan jatkaa musiikkia jollain tasolla vielä tulevaisuudessakin. Kyllähän noita orkestereita aina löytyy:)
Asia, mikä mua eniten ärsyttää on joidenkin ihmisten suhtautuminen tähän välivuoteen. Jotkut oikeesti pitää välivuotta täysin hukkaan heitettynä vuotena, mut miten vuosi, jolloin hakee elämälleen jotain suuntaa ja tajuaa ehkä sen mitä oikeasti elämältä haluaa niin ammatillisestikin kuin siviilissä vois olla hukkaanheitettyä aikaa? Mieluummin hoidan itseni henkisesti hyvään kuntoon ja saan elämälleni suunnan, kun stressaan vuoden opiskelemassa jotain alaa vaan ”huvinvuoks”, vaikka se ei olis todellakaan se oikea tulevaisuudenala mulle. 
Oon hakenut tässä nyt jotain töitä, mutta en mitenkään aktiivisesti. Aion katsella vähän aikaa rauhassa, mitä tää elämä tuo tullessaan ja lokakuussa lähden täydelliselle zen rauhoittumismatkalle Espanjaan. En mä täysin hunningolla elä, päivisin oon kodin hengetär kotona ja autan porukoita tän huushollinpidon kanssa ja joka arki-ilta mulla on joko oma liikuntaharrastus tai tyttöjen koripallojoukkueen, jota valmennan, reenit. Lisäks nään kavereita ja teen ITSENI kanssa asioita, joita ei todellakaan viime vuosina oo ehtinyt tehdä.
Oon miettinyt paljon tulevaisuuttani ja on ihanaa, että mulla on tää koko vuosi aikaa rakentaa tavoitteita tulevaisuutta varten. Keväällä ahdistus kaikesta oli suurinta ja koko kevään mun päässä pyöri vaan et ”Mitä mä haluan tehdä isona? Mihin mä haen? Miten mä haen? Mitä jos mä pääsen ja sit pitäis muuttaa yksin asumaan? MITÄ?MISSÄ?MITEN!????” Olin niin täysin hukassa kaiken kanssa, joka kyllä oli osaltaan omaa syytäni, koska en ollu ottanu selvää mistään, mutta jotenkin se yhteishaku vaan tipahti siihen naaman eteen yhtäkkiä ja arvaamatta. Koska olin aina ollut aika ”priimus” koulussa, tuntu kaikille olevan selvää, että mä tietenkin jatkan opiskeluja heti yliopistossa. Mut millä helvetillä, kun voisin heittää tästä vaan joku viis ainetta, minkä opettajaks haluaisin. Että siitä sitten valkkaan noista kaikista pääsykoekirjoista se mieluisin käteen. Ens keväällä oon toivottavasti selvittänyt pääni kokonaan ja tulevaisuudella alkaa olla jotain selkeyttä mun pään sisällä. Nyt vain nautin. Ja nautin. Ja nautin. Hetkestä.
Ihana sunnuntai avautuminen ja sieniretki metsään!

Sade

 
Tykkää jutusta