ST. PETERSBURG

Keväällä 2011 käytiin lukion Venäjän opiskelijoiden kanssa ”opintomatkalla” Pietarissa. Mun sydän sykki jo ennen tota Pietarin matkaa Venäjään todella lujaa, mut ton reissun jälkeen oon hifistelly Venäjää maana, kielenä ja kulttuurina niin paljon että huhhuh. Voipi olla, että haen yliopistoon lukemaan ens keväänä venäjän kieltä (laitoin haun jo tänäkin keväänä, mut en sit ikinä mennyt pääsykokeisii!?)
Mun veli, joka jotain kautta kiinnostu Venäjästä ja aloitti opiskelemaan venäjän kieltä aikoinaan koulussa, tartutti muhun Venäjä kipinän. Veljen Venäjän matkojen ja siellä asumisen ja töiden tekemisen myötä mun kiinnostus tota ihan meiän naapurissa olevaa, mutta aivan toisenlaista kulttuuria edustavaa maata kohtaan vaan kasvo. Alotin sit lukiossa veljen jalanjäljissä opiskelemaan venäjää saman ihan mahtavan persoonan ja ”venäjätietoisen” open johdolla.
  Pietari kaupunkina kosketti mua enemmän kun mikään muu kaupunki, jossa oon matkustanu. Pietarin reissun jälkeen oon unelmoinut sinne uudelleen pääsemisestä todella usein. Nyt kun vietän välivuotta opiskeluista, vois olla ehkä hyvä aika toteuttaa uus matka äiti Venäjän hellään huomaan. 
Näistä kuvista mulle välittyy osa Pietaria ja sitä tunnelmaa mikä mulla oli kun mä olin siellä ja nautin.









Sade

 
Tykkää jutusta